Alkoholin käyttö rockfestareilla

Kun pyysin vuonna 2012 rockfestarikävijöitä kertomaan elämyksistään, alkoholia sivuttiin muodossa tai toisessa 8 % vastauksista (42 / 505). Kun osa kävijöistä kirjoitti eläytymistarinan kuvitteellisesta, pieleen menneestä tai upeasti onnistuneesta rokkifestarista, alkoholin käyttö liittyi lähes 90 % kertomuksista (24 / 27). Kummassakaan toimeksiannossa ei pyydetty kertomaan alkoholin käytöstä, vaan asian esiin tuominen oli spontaania. Onnistuneen festarin kuvauksessa korostuivat alkoholin käyttöön liittyvä liberalismi ja laskelmoitu hedonismi. Epäonnistuneella festarilla oli kännikaloja ja järjestäjät käyttivät kävijöitä hyväksi liian korkeaksi koetulla alkoholin hinnalla.

Alkoholi liittyy olennaisesti rockfestivaaleilla tapahtuvaan kulutukseen. Alkoholin käyttö on karnevalistista, arjesta poikkeavaa. Tässä on lyhyt yhteenveto siitä, miten alkoholista puhutaan. Alla kuvattu koskee vain suuria yleisrockfestivaaleja eikä johtopäätöksiä voi yleistää. 

Liberalistinen diskurssi 

Tässä diskurssissa ollaan sitä mieltä, että rockfestareilla on liikaa alkoholin käyttöön liittyviä sääntöjä ja rajoituksia. Liberalistin unelma on yhtenäinen, aidaton festarialue, jossa saa vapaasti liikkua juomansa kanssa. Puheessa erottuvat Me ja Toiset: Me pystymme kontrolloimaan juomistamme, Me olemme vain huppelissa ja hyvällä tuulella. Liian humalassa olevat ovat Toisia - niitä, jotka eivät osaa käyttäytyä. Toisista puhutaan kännikaladiskurssissa. 

Hyväksikäyttödiskurssi 

Tässä diskurssissa on kyse riistosta – siitä, miten alkoholia myydään festarialueella liian kalliiseen hintaan. Tämän seurauksena on havaittavissa kapinointia, joka ilmenee alkoholin salakuljetuksen (tai salakuljetusyritysten) muodossa. Halutaan juoda ja tuoda omia juomia. 

Laskelmoitu hedonismi –diskurssi 

Laskelmoidussa hedonismissa (Szmigin ym., 2008) juodaan ystävien seurassa ja humallutaan itse valitussa paikassa, itse valittuun aikaan. Tässä diskurssissa chillaillaan samanmielisten kanssa ja sosiaalinen ryhmä huolehtii siitä, että juominen on turvallista. Kaverista pidetään huolta ja toisaalta kaverien läsnäolo saattaa pitää huolen siitä, että alkoholia ei nautita liikaa. Monet rockfestarioppaat tukevat nimenomaan tätä diskurssia, johon liittyy yhteisöllisyys ja välittäminen. 

Kännikaladiskurssi 

Kännikaladiskurssissa puhutaan Toisista – niistä, jotka juovat liikaa toisin kuin Me. Kännääjä tönii muita, häiriköi, sammuu yksinään pusikkoon eikä hänellä ole sosiaalista turvaverkkoa. Kun kävijät kuvaavat todella onnistunutta rockfestivaalia, siellä ei ole liikaa kännääjiä. Myöskään alaikäisten juopottelua ei pidetä suotavana, vaan siihen halutaan puuttua. 

Szimigin, I., Griffin, C., Mistral, W., Bengry-Howell, A., Weale, L & Hackley, C. (2008). Re-framing ‘binge drinking’ as calculated hedonism: Empirical evidence from the UK. International Journal of Drug Policy, 19, 359-366.

Musiikin kuuntelun porttiteoria?

Konemusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Toni Kurkimäki kirjoitti huhtikuun alussa Ilkan yleisönosastoon siitä, miten lehdet yhdistävät jutuissaan (ja erityisesti niiden otsikoinnissa) huumeet ja teknomusiikin. Hän toteaa: "Näissä jutuissa yksittäistapaukset otetaan keskiöön ja leimataan raflaavilla sanankäänteillä saman tien koko tapahtuma ja kaikki siellä olleet – no mikä ettei samalla koko musiikki ja kuka tahansa sitä kuunteleva."

Valitettavasti samankaltaisuuta tuntuu löytyvän myös akateemisesta tutkimuksesta. Kerroin aiemmin Hessen ja Tutengesin tutkimuksesta, missä etsittiin korrelaatiota eri musiikkityylien diggailun ja huumeiden käytön välillä. Kyselytutkimukseen osallistujia haettiin Roskilden juna-asemalta festivaalin jälkeisinä päivinä. Tutkimuksessa vakuutetaan useiden korrelaatiotaulukkojen avulla, että musiikkimaku vaikuttaa huumeiden käyttöön. "The present study also showed that musical taste remains a robust indicator of the likelihood of substance use, including tobacco and alcohol" (Hesse & Tutenges, 2012, 87). Toki tutkijat toteavat, että otos ei edustanut yleisesti tanskalaista tai skandinaavista nuorisoa. Ehkä olisi voinut myös mainita, että tutkimuksessa ei ollut edes pyritty selvittämään sitä, voisiko joku muukin taustamuuttuja vaikuttaa kannabiksen käyttöön kuin musiikkimaku? Edellä mainittu lainaus (toki asiayhteydestään irrotettu) on melko koominen viitatessaan tupakan- ja alkoholinkäyttöön sekä musiikkimakuun: ehkäpä 1960-luvun laitapuolen kulkijat olivat varhaisia hiphoppareita. Jotenkin muistuu mieleen tilastotieteen perusteiden kurssilla kerrottu klassinen esimerkki siitä, miten jäätelönsyönnin ja hukkumiskuoleman välillä on vahva korrelaatio.

Hesse, M. & Tutenges, S. (2012). Music and substance preferences among festival attendants. Drugs and Alcohol Today, 12(2), 82-88.

Kurkimäki, T. (2013). Teknokulttuuri ja asenteet. Ilkka, 2.4.2013.

"Meidän poikaa pilvijuhliin päästetäkään ei"

Luin artikkelin alueesta, josta yksi kirjoittaja käytti nimitystä "Concert Medicine". Kyse oli konserttien yhteydessä tarjottavasta ensiavusta. Grange, Green ja Downs (1999) selvittivät yli 4,5 miljoonan konserttikävijän ensiaputarpeita ja päätyivät siihen, että rockkonserttien ea-pisteiden potilaskuorma oli 2,5 kertaa isompi kuin muissa konserteissa. Kyse oli siis konserteista, ei festareista. 11 % ensiavun tarpeesta johtui alkoholista tai huumeista. Mielenkiintoista oli huomata, että jo 1990-luvulla Jenkeissä festareilla tai konserteissa tarjolla olevaa ensiapua antoi - ainakin joissakin tapauksissa - yksityinen, "tapahtumalääketieteeseen" erikoistunut firma. Suomessa muistan nähneeni vain vapaaehtoisiin perustuvia ea-pisteitä.

Tästä siirryin omasta mielestäni kyseenalaiseen ja tarkoitushakuiseen artikkeliin, jossa arvioitiin, onko musiikkityylien ja eri huumeiden käytön välillä korrelaatiota. Aineisto oli kerätty vuoden 2009 Roskilden festivaaleilta palaavilta kävijöiltä. Vastauksia oli vajaa 1.800. Korrelaatioanalyysin jälkeen kirjoittajat (Hesse & Tutenges, 2012) päätyvät siihen tulokseen, että hiphopista tykkäävät käyttävät enemmän alkoholia, tupakkaa ja kannabista kuin muut. Ja että konemusiikin kuulijat käyttävät enemmän tupakkaa, kannabista ja muita huumeita. Popmusiikin fanit taas käyttävät vähemmän tupakkaa, kannabista ja muita huumeita. Ja rockmusiikista tykkäävä käyttää vähemmän huumeita (muita kuin kannabista) kuin muut. Vastaavia eri musiikkigenreistä ja niihin liittyvästä huumeiden käytöstä on näköjään tehty enemmänkin tutkimuksia. Minusta tämä haiskahtaa tarkoitushakuiselta. Onko joku kulttuurin laji siis "parempi" ja "hyväksyttävämpi" kuin joku toinen? Ja tulikohan tuossa kaikki asiaan vaikuttavat taustatekijät eliminoitua ennen johtopäätelmien tekoa...

Grange, J.T., Green, S.M. & Downs, W. (1999). Concert Medicine: Spectrum of Medical Problems Encountered at 405 Major Concerts. Academic Emergency Medicine, 6(3), 202-207.

Hesse, M. & Tutenges, S. (2012). Music and substance preferences among festival attendants. Drugs and Alcohol Today, 12(2), 82-88.

Ruisrock: Kirjallisuus

Ja sitten Ruisrock, Euroopan toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty rockfestivaali. Se vanhin on Hollannin Pinkpop.

• Kuivalainen, A. (2011). Ruisrock - 40 vuotta rokkia ja rakkautta. Dokumenttielokuva. Hieno historiikki on näytetty Yle Teemalla pari kertaa.
• Raitio, H., Pesonen, S. & Douglas, D. (2004). Sponsorship as a strategic tool in the context of event management. (Master’s Thesis.) Göteborg: Göteborg University.Vaikka en halunnutkaan sisällyttää listaan opinnäytetöitä, tämä gradu on kiinnostava siksi, että se on tehty ulkomailla ja siksi, että siinä Ruisrockia tarkastellaan Ruotsin Hultsfredin rinnalla.
• Suoninen, M. (2003). Suomirock kansallisen kulttuurin asialla. Ruisrockin Eppu-jupakan yllättävä käänne. Teoksessa K. Saaristo (toim.) Hyvää pahaa rock’n’roll: Sosiologisia kirjoituksia rockista ja rockkulttuurista (113-140). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kiinnostava analyysi siitä, miksi lehdistö ja poliisikin suhtautuivat ymmärtäväisesti festivaalimellakkaan.
• Cantell, T. (1996). Kaupunkifestivaalien yleisöt. Kuopio Tanssii ja Soi, Tampereen Teatterikesä, Turun musiikkijuhlat, Ruisrock. (Tilastotietoa taiteesta Nro 14.) Helsinki: Taiteen keskustoimikunta. Klassikko, jossa on arvioitu Ruisrockin Turkuun tuoman matkailutulon määrää.
• Into, M., Komulainen, M. & Laiho, A. (1995) Ruisrock: Ensimmäiset 25 vuotta. Helsinki: Tammi. Festivaalihistoriikki.
• Närhi, A. (1991). Rockfestivaali uutisena. Ruisrock Helsingin Sanomissa 1970-1989. (Julkaisuja Sarja A 72 / 1990.) Tampere: Tampereen yliopisto. Tämäkin on itse asiassa gradu. Analyysi Hesari-kirjoittelusta. Helsinkiläisenä oma ehdoton lempparini on tämä: ”VR:stä kerrottiinkin, että taas helsinkiläiset kunnostautuivat; tätä asennetta kuvaa mm. se, että Turun asemalla sisämaasta tulleet kyselivät tietä Ruissaloon, helsinkiläiset sen sijaan kyselivät reittiä lähimpään Alkoon.” (HS 24.8.1971)
• Raittinen, J. (1973). Kesäduuniblues. Pakkohan tämä oli mukaan laittaa. 

Provinssirock: Kirjallisuus

Ja sitten Provinssirockista löytämäni kirjallisuus. Omat suosikkini ovat nuo ihanan innovatiiviset ja humoristiset arkeologit.

• Tuuri, H., Rumpunen, S., Kortesluoma, A. & Katajavirta, M. (2012). Etelä-Pohjanmaan kesätapahtumat 2012, kävijäprofiili,kävijätyytyväisyys ja aluetaloudellinen vaikuttavuus  Seinäjoki: Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Markkinatutkimuspalvelut.  Tutkimuksessa viitataan myös vuoden 2008 lukuihin.
  
• Vihavainen, S., Mate, S., Liikkanen, L. & Curcio, I.D.D. (2012). Video as Memorabilia: User Needs for Collaborative Automatic Mobile Video Production. CHI '12 Proceedings of the SIGCHI Conference on Human Factors in Computing Systems (651-654). Provinssirockin rooli on toimia paikkana, jossa yhteisövideo kuvattiin eli festari ei ole pääosassa.
• Kunnas, O., Kuokkanen, T., Mönkkönen, R., Perttola, W. & Äikäs, T. (2011). Sinusta jää jälki. Arkeologit tutkimassa Provinssirockin festivaalialuetta. Muinaistutkija, 1/2011, 21-34. Nykyisyyden arkeologiaa. Arkeologit tekevät kaivauksia Provinssirockin aikana ja etsivät viime vuosikymmenien löydöksiä. Ja löytyyhän niitä: -Frisco-pullon korkki, tupakantumppeja, kengänpohjakin. Nykyisyyden arkeologian lisäksi mukana paikkaan sidottuja muistoja.
• Äikäs, T., Kuokkanen, T.,  Perttola, W., Mönkkönen, R., Kunnas, O. & Okkonen, J. (2011). ”The sole you found was the soul of the festival” Paikan muuttuvat merkitykset Provinssirockin festivaalialueella. Teoksessa Yrjö Heinonen & Tarja Rautiainen-Keskustalo (toim.) Etnomusikologian vuosikirja 2011, Vol 23, (54-80). Edellistä artikkelia vastaava laajempi kuvaus.
• Pasanen, K. & Hakola, E-M. (2009). Suomalaisten kulttuuritapahtumien matkailullinen merkittävyys ja kansainvälinen potentiaali. (MEK A:166 2009.) Helsinki: Matkailun Edistämiskeskus. Tapahtumien kansallisen ja kansainvälisen merkityksen pohdinnassa Provinssirock on yhtenä casena.
• Koivisto, J. & Nuutinen, J. (2000) Festivaalin järjestäminen. Teoksessa K. Halonen & J. Lassila (toim.) Backstage Pass: Näkökulmia musiikin managerointiin (106-113). (Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen julkaisusarja 3.) Helsinki: Sibelius-Akatemia. Hands-on -tietoa festivaalin järjestämisestä. Toinen kirjoittajista on Provinssirockin nykyinen promoottori.
• Tuulari, J. & Latva-Äijö, J. (2000). Provinssirock - Ihmisten juhla. Historiallinen kooste Provinssirockista ja sen tekijöistä 1979-2000. Seinäjoki: Rytmi-Instituutti. Festivaalihistoriikki.
• Eriksson, M. & Voutila, K. (1999). Patterns of Management in Four Finnish Festivals. Teoksessa L. Uusitalo & J. Moisander (toim.) Proceedings Vol 1, AIMAC ’99 5^th International Conference on Arts & Cultural Management, Helsinki, Finland, June 13-17, 1999. Helsinki School of Economics and Business Administration, 32-41. Festivaalien johtamistapojen tutkimuksessa Provinssirock on yhtenä casena.

Ilosaarirock: Kirjallisuus

Keräsin gradua tehdessäni kirjallisuutta eri festareista. Koska siinä oli tekemistä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, jaan lähdeluettelot tässä. Mukana ei ole opinnäytetöitä kuten graduja. Ensimmäisenä vuorossa Ilosaarirock. Lähteet ovat aikajärjestyksessä - uusin ensin.

• Sorjonen, O. (2011). Ilosaarirock 40 vuotta tarinoita. Joensuu: Joensuun Popmuusikot. Kuten nimi jo kertoo, kyse on festarin historiikista.  
• Pasanen, K. & Hakola, E-M. (2009). Suomalaisten kulttuuritapahtumien matkailullinen merkittävyys ja kansainvälinen potentiaali. (MEK A:166 2009.) Helsinki: Matkailun Edistämiskeskus. Kirjoittajat ovat arvioineet eri tapahtumien kansallista ja kansainvälistä merkittävyyttä. Ilosaarirock on yhtenä casena.
  
• Mikkonen, J., Ristolainen, K. & Taskinen, H. (2008). Itäsuomalaisten tapahtumien asiakasprofiilit ja aluetaloudellinen vaikuttavuus. (ESS vaikuttaa - tapahtumien arviointihankkeen tutkimusraportti.) Joensuu: Joensuun yliopisto, Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos. Aluetaloudellisten vaikutusten tutkimuksessa Ilosaarirock on yhtenä casena.  
• Tahvanainen, K. (2005). Kulttuuria talkootyöllä - Ilosaarirock. Teoksessa A. Iivonen (toim.) Yksilö, yhteisö ja kansalaisyhteiskunta (28-40). Vantaa: Opintotoiminnan Keskusliitto. Kuvaa Ilosaarirockin talkootyön kehitystä.