"Meidän poikaa pilvijuhliin päästetäkään ei"

Luin artikkelin alueesta, josta yksi kirjoittaja käytti nimitystä "Concert Medicine". Kyse oli konserttien yhteydessä tarjottavasta ensiavusta. Grange, Green ja Downs (1999) selvittivät yli 4,5 miljoonan konserttikävijän ensiaputarpeita ja päätyivät siihen, että rockkonserttien ea-pisteiden potilaskuorma oli 2,5 kertaa isompi kuin muissa konserteissa. Kyse oli siis konserteista, ei festareista. 11 % ensiavun tarpeesta johtui alkoholista tai huumeista. Mielenkiintoista oli huomata, että jo 1990-luvulla Jenkeissä festareilla tai konserteissa tarjolla olevaa ensiapua antoi - ainakin joissakin tapauksissa - yksityinen, "tapahtumalääketieteeseen" erikoistunut firma. Suomessa muistan nähneeni vain vapaaehtoisiin perustuvia ea-pisteitä.

Tästä siirryin omasta mielestäni kyseenalaiseen ja tarkoitushakuiseen artikkeliin, jossa arvioitiin, onko musiikkityylien ja eri huumeiden käytön välillä korrelaatiota. Aineisto oli kerätty vuoden 2009 Roskilden festivaaleilta palaavilta kävijöiltä. Vastauksia oli vajaa 1.800. Korrelaatioanalyysin jälkeen kirjoittajat (Hesse & Tutenges, 2012) päätyvät siihen tulokseen, että hiphopista tykkäävät käyttävät enemmän alkoholia, tupakkaa ja kannabista kuin muut. Ja että konemusiikin kuulijat käyttävät enemmän tupakkaa, kannabista ja muita huumeita. Popmusiikin fanit taas käyttävät vähemmän tupakkaa, kannabista ja muita huumeita. Ja rockmusiikista tykkäävä käyttää vähemmän huumeita (muita kuin kannabista) kuin muut. Vastaavia eri musiikkigenreistä ja niihin liittyvästä huumeiden käytöstä on näköjään tehty enemmänkin tutkimuksia. Minusta tämä haiskahtaa tarkoitushakuiselta. Onko joku kulttuurin laji siis "parempi" ja "hyväksyttävämpi" kuin joku toinen? Ja tulikohan tuossa kaikki asiaan vaikuttavat taustatekijät eliminoitua ennen johtopäätelmien tekoa...

Grange, J.T., Green, S.M. & Downs, W. (1999). Concert Medicine: Spectrum of Medical Problems Encountered at 405 Major Concerts. Academic Emergency Medicine, 6(3), 202-207.

Hesse, M. & Tutenges, S. (2012). Music and substance preferences among festival attendants. Drugs and Alcohol Today, 12(2), 82-88.

Midnight Sun Film Festival: Kirjallisuus

Sodankylän Elokuvajuhlista löytyi seuraava kirjallisuuspläjäys:

• von Bagh, Peter (2010). Sodankylä ikuisesti. Helsinki: WSOY. Tiiliskivi, jossa on aamuhaastattelujen lisäksi muutakin pohdintaa ja tunnelmakuvia. D.A. Pennebaker: ”Woodstock is fucking nothing if you have been at the Midnight Sun Film Festival” 
• von Bagh, Peter (2010). Sodankylä ikuisesti. Kolmiosainen dokumentti, jonka Yle Teema on näyttänyt. 
• Pasanen, K. & Hakola, E-M. (2009). Suomalaisten kulttuuritapahtumien matkailullinen merkittävyys ja kansainvälinen potentiaali. (MEK A:166 2009.) Helsinki: Matkailun Edistämiskeskus. Tapahtumien kansallisen ja kansainvälisen merkityksen pohdinnassa Sodankylän Elokuvajuhlat on yhtenä casena.
• Kainulainen, K. (2005). Kunta ja kulttuurin talous. Tulkintoja kulttuuripääoman ja festivaalien aluetaloudellisista merkityksistä. Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press. Aluetaloudellisessa tarkastelussa Sodankylän Elokuvajuhlat toimii casena.
• Kainulainen, K. (2004). Elämyksistä elinkeinoja: Kulttuuritapahtumien paikallistaloudelliset merkitykset maaseutukunnille ja kaupungeille. (Julkaisuja 2.) Seinäjoki: Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. Aluetaloudellisessa tarkastelussa Sodankylän Elokuvajuhlat toimii casena.
• Turan, Kenneth (2003) Sundance to Sarajevo. Film Festivals and the World They Made. Berkeley: University of California Press. Sisältää Sodankylästäkin tunnelmakuvauksen (sivut 109-121).
• Tyni, M. & Aho, S. (1999). Sodankylän Elokuvajuhlat: Yleisön rakenne ja arviot sekä talousvaikutukset 1999. (Lapin yliopisto Matkailun osaamiskeskuksen tiedotteita 5/99). Rovaniemi: Matkailun osaamiskeskus. Yleisötutkimus. 
• Salokangas, M. (1996). “Sodankylän henki”: Yhteisyys ja yksilöllisyys elokuvajuhlilla. Sosiologia, 1/1996, 23–33.Graduun pohjautuva pohdinta.

Kuhmon Kamarimusiikki: Kirjallisuus

Kuhmon Kamarimusiikista on tehty useampikin kansainvälinen tieteellinen julkaisu.

• Iso-Aho, J. (2011). An Introduction to Festival Management: Old Ways, New Directions. Teoksessa M. Brindle & C. DeVereaux (toim.) The Arts Management Handbook: New Directions for Students and Practitioners (95-119). New York: M.E. Sharpe. Iso-Aho kirjoittaa festivaaleista moderneina rituaaleina. Kuhmon Kamarimusiikki on tarkasteltavana casena.
• Heikura, U. (2010). Poltettu unelma. Hämeenlinna: Karisto. Dekkarissa tapahtuu murha Kuhmon Kamarimusiikin aikaan.
• Tikkanen I. (2008). Internationalization Process of a Music Festival: Case Kuhmo Chamber Music Festival. Journal of Euromarketing, 17(2), 127-139. Kuhmon Kamarimusiikin historiallisen kehityksen analyysi.
• Kainulainen, K. (2005). Kunta ja kulttuurin talous. Tulkintoja kulttuuripääoman ja festivaalien aluetaloudellisista merkityksistä. Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press. Aluetaloudellisessa tarkastelussa Kuhmon Kamarimusiikki toimii casena.
• Kainulainen, K. (2004). Elämyksistä elinkeinoja: Kulttuuritapahtumien paikallistaloudelliset merkitykset maaseutukunnille ja kaupungeille. (Julkaisuja 2.) Seinäjoki: Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. Aluetaloudellisessa tarkastelussa Kuhmon Kamarimusiikki toimii casena.
• Tikkanen, I. (2004). Music Festival Tourism in Finland. 13th Nordic Symposium in Tourism and Hospitality Research, November 4-7, 2004, Aalborg University, Denmark. Yleisellä tasolla oleva esitys, jossa Kuhmon Kamarimusiikkia sivutaan hyvin lyhyesti.
• Eriksson, M. & Voutila, K. (1999). Patterns of Management in Four Finnish Festivals. Teoksessa L. Uusitalo & J. Moisander (toim.) Proceedings Vol 1, AIMAC ’99 5th International Conference on Arts & Cultural Management, Helsinki, Finland, June 13-17, 1999. Helsinki School of Economics and Business Administration, 32-41. Festivaalien johtamistapojen tutkimuksessa Kuhmon Kamarimusiikki on yhtenä casena.
• Bremer, S., Lindstedt, R., Ōoka, M. & Otonkoski, L. (1994). Kuhmon henki – Spirit of Kuhmo. Kuhmo: Kuhmon Kamarimusiikin Kannatusyhdistys. Kaunis teos Kuhmo Kamarimusiikista.
• Cantell, T. (1993). Musiikkijuhlien yleisöt - Kaustinen, Kuhmo, Viitasaari. (Tilastotietoa taiteesta.) Helsinki: Taiteen keskustoimikunta. Klassikoihin kuuluva taloudellisten vaikutusten tutkimus. Kuhmon Kamarimusiikki yhtenä casena.
• Karjalainen, T. (1991). Kuhmo Chamber Music Festival: The Structure of the Festival's Economy and the Economic Impact of the Festival. Helsinki: Arts Council of Finland, Research and Publications Unit. Kuhmon Kamarimusiikin taloudellisen rakenteen analyysi, mukana myös lyhykäisesti arvio festivaalin aluetaloudellisista vaikutuksista.

Ruisrock: Kirjallisuus

Ja sitten Ruisrock, Euroopan toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty rockfestivaali. Se vanhin on Hollannin Pinkpop.

• Kuivalainen, A. (2011). Ruisrock - 40 vuotta rokkia ja rakkautta. Dokumenttielokuva. Hieno historiikki on näytetty Yle Teemalla pari kertaa.
• Raitio, H., Pesonen, S. & Douglas, D. (2004). Sponsorship as a strategic tool in the context of event management. (Master’s Thesis.) Göteborg: Göteborg University.Vaikka en halunnutkaan sisällyttää listaan opinnäytetöitä, tämä gradu on kiinnostava siksi, että se on tehty ulkomailla ja siksi, että siinä Ruisrockia tarkastellaan Ruotsin Hultsfredin rinnalla.
• Suoninen, M. (2003). Suomirock kansallisen kulttuurin asialla. Ruisrockin Eppu-jupakan yllättävä käänne. Teoksessa K. Saaristo (toim.) Hyvää pahaa rock’n’roll: Sosiologisia kirjoituksia rockista ja rockkulttuurista (113-140). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kiinnostava analyysi siitä, miksi lehdistö ja poliisikin suhtautuivat ymmärtäväisesti festivaalimellakkaan.
• Cantell, T. (1996). Kaupunkifestivaalien yleisöt. Kuopio Tanssii ja Soi, Tampereen Teatterikesä, Turun musiikkijuhlat, Ruisrock. (Tilastotietoa taiteesta Nro 14.) Helsinki: Taiteen keskustoimikunta. Klassikko, jossa on arvioitu Ruisrockin Turkuun tuoman matkailutulon määrää.
• Into, M., Komulainen, M. & Laiho, A. (1995) Ruisrock: Ensimmäiset 25 vuotta. Helsinki: Tammi. Festivaalihistoriikki.
• Närhi, A. (1991). Rockfestivaali uutisena. Ruisrock Helsingin Sanomissa 1970-1989. (Julkaisuja Sarja A 72 / 1990.) Tampere: Tampereen yliopisto. Tämäkin on itse asiassa gradu. Analyysi Hesari-kirjoittelusta. Helsinkiläisenä oma ehdoton lempparini on tämä: ”VR:stä kerrottiinkin, että taas helsinkiläiset kunnostautuivat; tätä asennetta kuvaa mm. se, että Turun asemalla sisämaasta tulleet kyselivät tietä Ruissaloon, helsinkiläiset sen sijaan kyselivät reittiä lähimpään Alkoon.” (HS 24.8.1971)
• Raittinen, J. (1973). Kesäduuniblues. Pakkohan tämä oli mukaan laittaa. 

Provinssirock: Kirjallisuus

Ja sitten Provinssirockista löytämäni kirjallisuus. Omat suosikkini ovat nuo ihanan innovatiiviset ja humoristiset arkeologit.

• Tuuri, H., Rumpunen, S., Kortesluoma, A. & Katajavirta, M. (2012). Etelä-Pohjanmaan kesätapahtumat 2012, kävijäprofiili,kävijätyytyväisyys ja aluetaloudellinen vaikuttavuus  Seinäjoki: Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Markkinatutkimuspalvelut.  Tutkimuksessa viitataan myös vuoden 2008 lukuihin.
  
• Vihavainen, S., Mate, S., Liikkanen, L. & Curcio, I.D.D. (2012). Video as Memorabilia: User Needs for Collaborative Automatic Mobile Video Production. CHI '12 Proceedings of the SIGCHI Conference on Human Factors in Computing Systems (651-654). Provinssirockin rooli on toimia paikkana, jossa yhteisövideo kuvattiin eli festari ei ole pääosassa.
• Kunnas, O., Kuokkanen, T., Mönkkönen, R., Perttola, W. & Äikäs, T. (2011). Sinusta jää jälki. Arkeologit tutkimassa Provinssirockin festivaalialuetta. Muinaistutkija, 1/2011, 21-34. Nykyisyyden arkeologiaa. Arkeologit tekevät kaivauksia Provinssirockin aikana ja etsivät viime vuosikymmenien löydöksiä. Ja löytyyhän niitä: -Frisco-pullon korkki, tupakantumppeja, kengänpohjakin. Nykyisyyden arkeologian lisäksi mukana paikkaan sidottuja muistoja.
• Äikäs, T., Kuokkanen, T.,  Perttola, W., Mönkkönen, R., Kunnas, O. & Okkonen, J. (2011). ”The sole you found was the soul of the festival” Paikan muuttuvat merkitykset Provinssirockin festivaalialueella. Teoksessa Yrjö Heinonen & Tarja Rautiainen-Keskustalo (toim.) Etnomusikologian vuosikirja 2011, Vol 23, (54-80). Edellistä artikkelia vastaava laajempi kuvaus.
• Pasanen, K. & Hakola, E-M. (2009). Suomalaisten kulttuuritapahtumien matkailullinen merkittävyys ja kansainvälinen potentiaali. (MEK A:166 2009.) Helsinki: Matkailun Edistämiskeskus. Tapahtumien kansallisen ja kansainvälisen merkityksen pohdinnassa Provinssirock on yhtenä casena.
• Koivisto, J. & Nuutinen, J. (2000) Festivaalin järjestäminen. Teoksessa K. Halonen & J. Lassila (toim.) Backstage Pass: Näkökulmia musiikin managerointiin (106-113). (Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen julkaisusarja 3.) Helsinki: Sibelius-Akatemia. Hands-on -tietoa festivaalin järjestämisestä. Toinen kirjoittajista on Provinssirockin nykyinen promoottori.
• Tuulari, J. & Latva-Äijö, J. (2000). Provinssirock - Ihmisten juhla. Historiallinen kooste Provinssirockista ja sen tekijöistä 1979-2000. Seinäjoki: Rytmi-Instituutti. Festivaalihistoriikki.
• Eriksson, M. & Voutila, K. (1999). Patterns of Management in Four Finnish Festivals. Teoksessa L. Uusitalo & J. Moisander (toim.) Proceedings Vol 1, AIMAC ’99 5^th International Conference on Arts & Cultural Management, Helsinki, Finland, June 13-17, 1999. Helsinki School of Economics and Business Administration, 32-41. Festivaalien johtamistapojen tutkimuksessa Provinssirock on yhtenä casena.

Ilosaarirock: Kirjallisuus

Keräsin gradua tehdessäni kirjallisuutta eri festareista. Koska siinä oli tekemistä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, jaan lähdeluettelot tässä. Mukana ei ole opinnäytetöitä kuten graduja. Ensimmäisenä vuorossa Ilosaarirock. Lähteet ovat aikajärjestyksessä - uusin ensin.

• Sorjonen, O. (2011). Ilosaarirock 40 vuotta tarinoita. Joensuu: Joensuun Popmuusikot. Kuten nimi jo kertoo, kyse on festarin historiikista.  
• Pasanen, K. & Hakola, E-M. (2009). Suomalaisten kulttuuritapahtumien matkailullinen merkittävyys ja kansainvälinen potentiaali. (MEK A:166 2009.) Helsinki: Matkailun Edistämiskeskus. Kirjoittajat ovat arvioineet eri tapahtumien kansallista ja kansainvälistä merkittävyyttä. Ilosaarirock on yhtenä casena.
  
• Mikkonen, J., Ristolainen, K. & Taskinen, H. (2008). Itäsuomalaisten tapahtumien asiakasprofiilit ja aluetaloudellinen vaikuttavuus. (ESS vaikuttaa - tapahtumien arviointihankkeen tutkimusraportti.) Joensuu: Joensuun yliopisto, Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos. Aluetaloudellisten vaikutusten tutkimuksessa Ilosaarirock on yhtenä casena.  
• Tahvanainen, K. (2005). Kulttuuria talkootyöllä - Ilosaarirock. Teoksessa A. Iivonen (toim.) Yksilö, yhteisö ja kansalaisyhteiskunta (28-40). Vantaa: Opintotoiminnan Keskusliitto. Kuvaa Ilosaarirockin talkootyön kehitystä.