Richard A. Peterson ja Roger M. Kern selvittivät vuosien
1982 ja 1992 tutkimusaineistoja vertailemalla sitä, ovatko ns. kulttuurieliitin
makutottumukset muuttuneet. Huomio oli korkeakulttuuriksi mielletyn osa-alueen
kuluttajissa. Kulttuurieliittiin kuuluviksi luokiteltiin sellaiset henkilöt,
jotka arvostivat eniten joko klassista musiikkia tai oopperaa. Tämä ryhmä kävi
muita useammin myös teatterissa, baletissa, musikaaleissa ja taidenäyttelyissä.
Ryhmä oli naisvaltaisempi, noin 10 vuotta muita vanhempi, paremmin koulutettu
ja paremmin toimeen tuleva kuin muut ryhmät. Lopputuloksena tutkijat toteavat,
että korkeakulttuuriin yhdistetty snobismi (so. populaarikulttuurin
väheksyminen) on väistymässä kaikkiruokaisuuden tieltä. Yhtenä asiaan
vaikuttavana tekijänä Peterson ja Kern näkevät sen, että kun aiemmin ajateltiin, että vanhemmiten
ihmiset siirtyvät kuuntelemaan ”vakavampaa” musiikkia, niin nykyeläkeläiset
pitävät kiinni nuoruutensa musiikkimausta.
Pertti Alasuutari arvioi suomalaisen kulttuurieliitin
näkemyksiä hyödyntäen Tilastokeskuksen vuoden 2002 vapaa-aikatutkimusta. Hän
määritti korkeakulttuurin sisältävän taidenäyttelyt, oopperan, konsertit ja
taiteen seuraamisen ylipäätään. Alasuutari havaitsi, että koulutus ei enää
vaikuta suhtautumiseen korkeakulttuuriin, vaan esimerkiksi 1960-luvulla syntyneistä
vähiten kouluttautuneet ovat suurimpia korkeakulttuurin kuluttajia. Koulutus
taas lisää suvaitsevaisuutta erilaisia musiikkisuuntauksia kohtaan.
Kaikkiruokaisuuden yleistyminen alkaa 1950-luvulla syntyneistä eli
nuorisokulttuurin synnyn kokeneista.
Oman tutkimukseni mukaan klasaritapahtumien kävijät ovat kaikkein
korkeimmin koulutettuja (74 %:lla on korkeakoulututkinto) ja heissä on naisia enemmän
kuin muilla festivaaleilla. Klassisen musiikin festivaaleilla ja
kuvataidetapahtumissa kävijät ovat keski-iältään kaikkein vanhimpia. Periaatteessa
siis vanhat merkit korkeakulttuuria suosivasta kulttuurieliitistä näyttäisivät pitävän
paikkansa. Kiinnostavaa oli kuitenkin se, että paikalliset klassisen musiikin
tai kuvataidetapahtumien kävijät olivat 5-7 vuotta nuorempia kuin
muualta tulleet. Petersonin ja Kernin
sekä Alasuutarin tutkimustulosten suuntaan viittaa se, että pienten
rockfestivaalien kävijöistä 61 %:lla on korkeakoulututkinto. Monien pienten
rockfestareiden ohjelma on poikkitaiteellista, marginaalista ja perinteisiä
rajoja rikkovaa: koulutetut nuoret näyttävät arvostavan tätä.
Alasuutari, P. (2009). Snobismista kaikkiruokaisuuteen:
musiikkimaku ja koulutustaso. Teoksessa M. Liikkanen (toim.), Suomalainen
vapaa-aika: arjen ilot ja valinnat (s. 81-100). Helsinki: Gaudeamus University
Press.
Peterson, R.A. & Kern, R.M. (1996). Changing highbrow
taste: From snob to omnivore. American Sociological Review, 61, 900-907.
