Kulttuurisnobismista kaikkiruokaisuuteen?

Richard A. Peterson ja Roger M. Kern selvittivät vuosien 1982 ja 1992 tutkimusaineistoja vertailemalla sitä, ovatko ns. kulttuurieliitin makutottumukset muuttuneet. Huomio oli korkeakulttuuriksi mielletyn osa-alueen kuluttajissa. Kulttuurieliittiin kuuluviksi luokiteltiin sellaiset henkilöt, jotka arvostivat eniten joko klassista musiikkia tai oopperaa. Tämä ryhmä kävi muita useammin myös teatterissa, baletissa, musikaaleissa ja taidenäyttelyissä. Ryhmä oli naisvaltaisempi, noin 10 vuotta muita vanhempi, paremmin koulutettu ja paremmin toimeen tuleva kuin muut ryhmät. Lopputuloksena tutkijat toteavat, että korkeakulttuuriin yhdistetty snobismi (so. populaarikulttuurin väheksyminen) on väistymässä kaikkiruokaisuuden tieltä. Yhtenä asiaan vaikuttavana tekijänä Peterson ja Kern näkevät sen,  että kun aiemmin ajateltiin, että vanhemmiten ihmiset siirtyvät kuuntelemaan ”vakavampaa” musiikkia, niin nykyeläkeläiset pitävät kiinni nuoruutensa musiikkimausta. 

Pertti Alasuutari arvioi suomalaisen kulttuurieliitin näkemyksiä hyödyntäen Tilastokeskuksen vuoden 2002 vapaa-aikatutkimusta. Hän määritti korkeakulttuurin sisältävän taidenäyttelyt, oopperan, konsertit ja taiteen seuraamisen ylipäätään. Alasuutari havaitsi, että koulutus ei enää vaikuta suhtautumiseen korkeakulttuuriin, vaan esimerkiksi 1960-luvulla syntyneistä vähiten kouluttautuneet ovat suurimpia korkeakulttuurin kuluttajia. Koulutus taas lisää suvaitsevaisuutta erilaisia musiikkisuuntauksia kohtaan. Kaikkiruokaisuuden yleistyminen alkaa 1950-luvulla syntyneistä eli nuorisokulttuurin synnyn kokeneista.

Oman tutkimukseni mukaan klasaritapahtumien kävijät ovat kaikkein korkeimmin koulutettuja (74 %:lla on korkeakoulututkinto) ja heissä on naisia enemmän kuin muilla festivaaleilla. Klassisen musiikin festivaaleilla ja kuvataidetapahtumissa kävijät ovat keski-iältään kaikkein vanhimpia. Periaatteessa siis vanhat merkit korkeakulttuuria suosivasta kulttuurieliitistä näyttäisivät pitävän paikkansa. Kiinnostavaa oli kuitenkin se, että paikalliset klassisen musiikin tai kuvataidetapahtumien kävijät olivat 5-7 vuotta nuorempia kuin muualta tulleet.  Petersonin ja Kernin sekä Alasuutarin tutkimustulosten suuntaan viittaa se, että pienten rockfestivaalien kävijöistä 61 %:lla on korkeakoulututkinto. Monien pienten rockfestareiden ohjelma on poikkitaiteellista, marginaalista ja perinteisiä rajoja rikkovaa: koulutetut nuoret näyttävät arvostavan tätä. 

Alasuutari, P. (2009). Snobismista kaikkiruokaisuuteen: musiikkimaku ja koulutustaso. Teoksessa M. Liikkanen (toim.), Suomalainen vapaa-aika: arjen ilot ja valinnat (s. 81-100). Helsinki: Gaudeamus University Press.

Peterson, R.A. & Kern, R.M. (1996). Changing highbrow taste: From snob to omnivore. American Sociological Review, 61, 900-907.