Alkoholin käyttö rockfestareilla

Kun pyysin vuonna 2012 rockfestarikävijöitä kertomaan elämyksistään, alkoholia sivuttiin muodossa tai toisessa 8 % vastauksista (42 / 505). Kun osa kävijöistä kirjoitti eläytymistarinan kuvitteellisesta, pieleen menneestä tai upeasti onnistuneesta rokkifestarista, alkoholin käyttö liittyi lähes 90 % kertomuksista (24 / 27). Kummassakaan toimeksiannossa ei pyydetty kertomaan alkoholin käytöstä, vaan asian esiin tuominen oli spontaania. Onnistuneen festarin kuvauksessa korostuivat alkoholin käyttöön liittyvä liberalismi ja laskelmoitu hedonismi. Epäonnistuneella festarilla oli kännikaloja ja järjestäjät käyttivät kävijöitä hyväksi liian korkeaksi koetulla alkoholin hinnalla.

Alkoholi liittyy olennaisesti rockfestivaaleilla tapahtuvaan kulutukseen. Alkoholin käyttö on karnevalistista, arjesta poikkeavaa. Tässä on lyhyt yhteenveto siitä, miten alkoholista puhutaan. Alla kuvattu koskee vain suuria yleisrockfestivaaleja eikä johtopäätöksiä voi yleistää. 

Liberalistinen diskurssi 

Tässä diskurssissa ollaan sitä mieltä, että rockfestareilla on liikaa alkoholin käyttöön liittyviä sääntöjä ja rajoituksia. Liberalistin unelma on yhtenäinen, aidaton festarialue, jossa saa vapaasti liikkua juomansa kanssa. Puheessa erottuvat Me ja Toiset: Me pystymme kontrolloimaan juomistamme, Me olemme vain huppelissa ja hyvällä tuulella. Liian humalassa olevat ovat Toisia - niitä, jotka eivät osaa käyttäytyä. Toisista puhutaan kännikaladiskurssissa. 

Hyväksikäyttödiskurssi 

Tässä diskurssissa on kyse riistosta – siitä, miten alkoholia myydään festarialueella liian kalliiseen hintaan. Tämän seurauksena on havaittavissa kapinointia, joka ilmenee alkoholin salakuljetuksen (tai salakuljetusyritysten) muodossa. Halutaan juoda ja tuoda omia juomia. 

Laskelmoitu hedonismi –diskurssi 

Laskelmoidussa hedonismissa (Szmigin ym., 2008) juodaan ystävien seurassa ja humallutaan itse valitussa paikassa, itse valittuun aikaan. Tässä diskurssissa chillaillaan samanmielisten kanssa ja sosiaalinen ryhmä huolehtii siitä, että juominen on turvallista. Kaverista pidetään huolta ja toisaalta kaverien läsnäolo saattaa pitää huolen siitä, että alkoholia ei nautita liikaa. Monet rockfestarioppaat tukevat nimenomaan tätä diskurssia, johon liittyy yhteisöllisyys ja välittäminen. 

Kännikaladiskurssi 

Kännikaladiskurssissa puhutaan Toisista – niistä, jotka juovat liikaa toisin kuin Me. Kännääjä tönii muita, häiriköi, sammuu yksinään pusikkoon eikä hänellä ole sosiaalista turvaverkkoa. Kun kävijät kuvaavat todella onnistunutta rockfestivaalia, siellä ei ole liikaa kännääjiä. Myöskään alaikäisten juopottelua ei pidetä suotavana, vaan siihen halutaan puuttua. 

Szimigin, I., Griffin, C., Mistral, W., Bengry-Howell, A., Weale, L & Hackley, C. (2008). Re-framing ‘binge drinking’ as calculated hedonism: Empirical evidence from the UK. International Journal of Drug Policy, 19, 359-366.