sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kuopio Tanssii ja Soi 2015



Kuopio Tanssii ja Soi muistuttaa jossain määrin rockfestaria, jossa on eri genreille eri lavat. Päälavana toimivat Musiikkikeskus ja kaupunginteatteri, ja niiden ohjelmistoa kuvastaa Helsingin Sanomien kulttuurisivujen arvosteluihinkin noussut kansainvälisesti tasokas osuus. 



Sitten on paikallisille kyvyille varattu ”rekkalava”, kauppatorin kotiseutuhenkinen ilmaisohjelma, missä oli tilaa niin Keiteleen kesäteatterille kuin Kuopion Reippaan voimistelijatytöillekin. Torin yleisö on paikallista, ja sitä oli huomattavasti enemmän kuin kaupunginteatterin tai Musiikkikeskuksen hintavissa tilaisuuksissa. 



Kolmantena ohjelmakokonaisuutena tulevat esiin Musiikkikeskuksen Valohallin ilmaisesitykset: Kajaani Dancen ihanat Äijät, kuopiolainen salsa-yhtye, helsinkiläinen kitaransoittaja... Yleisönä esiintyjien tutut ja satunnaiset festivaalikävijät. 

Kuopio Tanssii ja Soi oli virkistävä festivaali. Ammattimainen osuus oli kiinnostava, mutta yleisöä kovin vähän ja tilaisuuteen pukeutuminen loi kuvaa elitistisestäkin tilaisuudesta. Saisiko esimerkiksi sarjalippujen avulla paikalle enemmän yleisöä ja rennomman tunnelman? Sen sijaan toriesitykset keräsivät yleisöä: tori oli tupaten täynnä. Asiaa auttoivat monenmoiset torikojut – oli kukkia, hedelmiä, marjoja, useita ruokakojuja ja samalle ajalle oli järjestetty myös laaja taide- ja käsityötapahtuma. 



Vaikka valtaosa esityksistä oli Musiikkikeskuksessa ja vaikka pitkin kaupunkia oli paljon festarijulisteita, ydinpaikaksi muodostui mielestäni nimenomaan kauppatori. Festivaaliyhteisöä yleisöstä ei kuitenkaan oikein muodostunut. Yhteisöllisyys oli sen sijaan varmastikin läsnä tanssin ammattilaisten, tanssikursseille osallistuneiden ja amatööriesiintyjien kesken. 

Kaupunkifestareissa on se hieno puoli, että tarjolla on kaupungin normaalit palvelut ja fasiliteetit. Lauantailounas thaimaalaisessa Siam-Thai –ravintolassa oli todella maukas. Musiikkikeskuksen ja kaupunginteatterin ravintolapitäjä Kanresta oli niin ikään uusi, positiivisesti yllättänyt tuttavuus.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Naantalin musiikkijuhlat 2015



 
Ensimmäinen kerta Naantalin musiikkijuhlilla alkoi hienosti: Naantali Campingistä varattu lomamökki (6 hengelle, 160 euroa yö) paljastui vasta remontoiduksi siistiksi, kahden makuuhuoneen majapaikaksi. Keittiön ikkunasta oli suora näkyvyys merelle.  Vesi ei tosin ihan vielä ollut riittävän lämmintä uimiseen.


 Naantalin musiikkijuhlien idea, että konsertteja on ripoteltu pitkin saariston kirkkoja, on upea. Kävimme Merimaskun ja Rymättylän kirkoissa. Erityisesti Rymättylän Pyhän Jaakobin kirkko oli hieno keskiaikaisine kalkkimaalauksineen. Jotenkin pirun kuvat kirkollisten rakennusten seinillä ovat aina viehättäneet.



Konsertit olivat pienimuotoisia ja yleisö pääosin keski-iän ylittänyttä. Konserttipaikkojen etäisyydet aiheuttavat sen, että tähän kesätapahtumaan ei voi oikein ilman autoa osallistua. Mutta kun auto oli käytössä, oli mukavaa ajella saaristoteitä ja harjoitella lossilla liikkumista. Paikallisiin ravintoloihin oli helppo poiketa. Naantalin musiikkijuhlat toivat välillä tunnelman, että olisi ollut ulkomaanmatkalla Keski-Euroopan maaseudulla. 




 
Musiikkijuhlat eivät juurikaan näkyneet katu- tai maaseutukuvassa. Olisimme kovasti toivoneet, että Rymättylässä paikallinen leipomoyrittäjä olisi ymmärtänyt pitää myymälä-kahvilansa auki konserttisunnuntaina. Sen sijaan poikkesimme Rymättylän museossa, jossa saimme lämminhenkisen  opastuksen ja pääsyn viereiseen Aaholliin, missä oli näyttely Koivuniemen Jannesta, paikallisesta kalastaja- ja sääennustajakuuluisuudesta. Samalla meidät neuvottiin vähän matkan päässä olevaan mainioon ruokapaikkaan, ravintola Pohjakulmaan.