Konemusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Toni Kurkimäki kirjoitti huhtikuun alussa Ilkan yleisönosastoon siitä, miten lehdet yhdistävät jutuissaan (ja erityisesti niiden otsikoinnissa) huumeet ja teknomusiikin. Hän toteaa: "Näissä jutuissa yksittäistapaukset otetaan keskiöön ja leimataan
raflaavilla sanankäänteillä saman tien koko tapahtuma ja kaikki siellä
olleet – no mikä ettei samalla koko musiikki ja kuka tahansa sitä
kuunteleva."
Valitettavasti samankaltaisuuta tuntuu löytyvän myös akateemisesta tutkimuksesta. Kerroin aiemmin Hessen ja Tutengesin tutkimuksesta, missä etsittiin korrelaatiota eri musiikkityylien diggailun ja huumeiden käytön välillä. Kyselytutkimukseen osallistujia haettiin Roskilden juna-asemalta festivaalin jälkeisinä päivinä. Tutkimuksessa vakuutetaan useiden korrelaatiotaulukkojen avulla, että musiikkimaku vaikuttaa huumeiden käyttöön. "The present study also showed that musical taste remains a robust indicator of the likelihood of substance use, including tobacco and alcohol" (Hesse & Tutenges, 2012, 87). Toki tutkijat toteavat, että otos ei edustanut yleisesti tanskalaista tai skandinaavista nuorisoa. Ehkä olisi voinut myös mainita, että tutkimuksessa ei ollut edes pyritty selvittämään sitä, voisiko joku muukin taustamuuttuja vaikuttaa kannabiksen käyttöön kuin musiikkimaku? Edellä mainittu lainaus (toki asiayhteydestään irrotettu) on melko koominen viitatessaan tupakan- ja alkoholinkäyttöön sekä musiikkimakuun: ehkäpä 1960-luvun laitapuolen kulkijat olivat varhaisia hiphoppareita. Jotenkin muistuu mieleen tilastotieteen perusteiden kurssilla kerrottu klassinen esimerkki siitä, miten jäätelönsyönnin ja hukkumiskuoleman välillä on vahva korrelaatio.
Hesse, M. & Tutenges, S. (2012). Music and substance preferences among festival attendants. Drugs and Alcohol Today, 12(2), 82-88.
Kurkimäki, T. (2013). Teknokulttuuri ja asenteet. Ilkka, 2.4.2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti