Jyväskylän Kesä 2017: Yari ja Se Tuntematon Numero

Vaikka asuinkin Jyväskylässä koko 1970-luvun, en muista, että olisin teini-ikäisenä koskaan käynyt Jyväskylän Kesässä. Tämän kesän telttakonsertti olikin ensikäyntini, jota odotin hieman pelonsekaisin tuntein. Ensinnäkin Teltta. Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltta on instituutio ja siellä olen käynyt vuosikaudet. Toiseksi Se-yhtyeen biisit. Se-yhtyeen vuoden 1979 neljän biisin älppäri ’... ja me tehtiin rakkautta’ oli varmaan kolmas ostamani levy Pelle Miljoona & N.U.S.in ja Eppujen Maximum Jee Jeen jälkeen. 

Teltta. Jyväskylän Kesän telttaa ei – luojan kiitos – tarvitse verrata Huvila-telttaan. Teltta ei edes pyri siihen, vaan sillä on oma, intiimi tunnelmansa keskellä Jyväskylän yliopiston alkuperäistä campus-aluetta. Teltan rungon putket ovat näkökentän edessä, mutta aina voi nousta seisomaan tai siirtyä hieman. Katsomoa ei ole korotettu, vaan kaikki ovat samalla tasolla. Sekään ei haittaa, koska aina voi nousta seisomaan tai siirtyä lavan eteen tanssimaan. Porukka liikkuu keikan aikana eikä se haittaa yhtään – päinvastoin. Teltassa on paljon pöytiä ja esityksen aikana voi nauttia juomia eikä siitä tunnu tulevan sen kummempaa häiriötä. Toisin kuin Huvila-teltassa, missä VIP-vieraiden Ilmaisen Viinan Bileet äityvät joskus turhankin äänekkäiksi. Ruoan suhteen olisin tosin suonut hieman mielekkäämpää valikoimaa, mutta en minä tänne syömään tullut.

Yari ja Se Tuntematon Numero. Olin toki kuullut Litku Klemetistä ja tiesin hänet palkituksi muusikoksi, mutten ollut kuullut bändiltä yhtään biisiä. Silti en minä nyt tätäkään olisi osannut odottaa. Jotkut comebackit ovat myötähäpeän täyteisiä. Vaan ei tämä. Yari on tehnyt älykkään päätöksen ottamalla nuoria muusikoita tuekseen. Tuntematon Numero on aivan loistava Se-yhtyeen biisien tulkkina. Rumpalikin pääsi lähes Rattuksen Vellun veroiseen vauhtiin. Ja kun Litku Klemetti laulaa biisin ’Mitä me tehdään’, minulla menee kylmät väreet. Naisenhan tämän biisin pitääkin laulaa. 

Yleisössä oli muitakin oma aikakauteni hippejä ja punkkareita, varmasti juppejakin. Ja nuoria aikuisia, jotka olivat tulleet paikalle epäilemättä Litku Klemetin & bändin ansiosta. Mikä oli toki ihastuttavaa, sillä Sen biisit kantavat edelleen. Nostalgiatrippi. Sitä tämä oli.