Ilosaarirock 2017

Kyllä nyt kelpaa! Ilosaarirockin ruoka- ja juomavalikoima on parantunut huimasti sitten viime vierailun, joka oli vuonna 2012. Nyt tarjolla oli Kerubin lisäksi muitakin joensuulaisia laadukkaita ravintoloita. Ruoan hinta kyllä kirpaisi, mutta hyväähän se oli.

Mihailin Tavernan herkullinen kana-ateria. Homman ydin oli mielestäni kastike, jolla paistettu kana lopuksi kostutettiin.

Vesikioskin pullavohvelia sai jonottaa ainakin puoli tuntia, mutta kyllä tämä sen väärtti oli! Taivaallisen hyvää.

Kerubin halloumisalaatti oli hyvä ja reilun kokoinen. Olennaisin pointti oli kuitenkin se, että ruoan sai nauttia istualtaan pöydän ääressä ja kyytipoikana oli lasillinen ihan kelpo rislinkiä. 

Minua ilahdutti todella paljon se, että sekä lautaset että ruokailuvälineet olivat biohajoavia kaikissa niissä ruokapisteissä, joissa kävin. Sen parannuksen kyllä toivoisin, että roskia kerättäisiin alueelta muulloinkin kuin festari-illan päätteeksi. Nyt esimerkiksi pullavohvelia jonottaessa ympärillä parveilevat lokkiparvet toivat pelottavasti mieleen Hitchcockin Linnut. Kasvisruoan kysyntä taisi myös yllättää tarjoajat, sillä kovasti himoitsemani Local Bistron maa-artisokkaburgeri oli loppu jo lauantaina kuuden aikaan. Ja kun Marttojen karjalanpiirakoiden paistopisteen saisi torilta siirrettyä juhlien ajaksi festarialueelle!

Jyväskylän Kesä 2017: Yari ja Se Tuntematon Numero

Vaikka asuinkin Jyväskylässä koko 1970-luvun, en muista, että olisin teini-ikäisenä koskaan käynyt Jyväskylän Kesässä. Tämän kesän telttakonsertti olikin ensikäyntini, jota odotin hieman pelonsekaisin tuntein. Ensinnäkin Teltta. Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltta on instituutio ja siellä olen käynyt vuosikaudet. Toiseksi Se-yhtyeen biisit. Se-yhtyeen vuoden 1979 neljän biisin älppäri ’... ja me tehtiin rakkautta’ oli varmaan kolmas ostamani levy Pelle Miljoona & N.U.S.in ja Eppujen Maximum Jee Jeen jälkeen. 

Teltta. Jyväskylän Kesän telttaa ei – luojan kiitos – tarvitse verrata Huvila-telttaan. Teltta ei edes pyri siihen, vaan sillä on oma, intiimi tunnelmansa keskellä Jyväskylän yliopiston alkuperäistä campus-aluetta. Teltan rungon putket ovat näkökentän edessä, mutta aina voi nousta seisomaan tai siirtyä hieman. Katsomoa ei ole korotettu, vaan kaikki ovat samalla tasolla. Sekään ei haittaa, koska aina voi nousta seisomaan tai siirtyä lavan eteen tanssimaan. Porukka liikkuu keikan aikana eikä se haittaa yhtään – päinvastoin. Teltassa on paljon pöytiä ja esityksen aikana voi nauttia juomia eikä siitä tunnu tulevan sen kummempaa häiriötä. Toisin kuin Huvila-teltassa, missä VIP-vieraiden Ilmaisen Viinan Bileet äityvät joskus turhankin äänekkäiksi. Ruoan suhteen olisin tosin suonut hieman mielekkäämpää valikoimaa, mutta en minä tänne syömään tullut.

Yari ja Se Tuntematon Numero. Olin toki kuullut Litku Klemetistä ja tiesin hänet palkituksi muusikoksi, mutten ollut kuullut bändiltä yhtään biisiä. Silti en minä nyt tätäkään olisi osannut odottaa. Jotkut comebackit ovat myötähäpeän täyteisiä. Vaan ei tämä. Yari on tehnyt älykkään päätöksen ottamalla nuoria muusikoita tuekseen. Tuntematon Numero on aivan loistava Se-yhtyeen biisien tulkkina. Rumpalikin pääsi lähes Rattuksen Vellun veroiseen vauhtiin. Ja kun Litku Klemetti laulaa biisin ’Mitä me tehdään’, minulla menee kylmät väreet. Naisenhan tämän biisin pitääkin laulaa. 

Yleisössä oli muitakin oma aikakauteni hippejä ja punkkareita, varmasti juppejakin. Ja nuoria aikuisia, jotka olivat tulleet paikalle epäilemättä Litku Klemetin & bändin ansiosta. Mikä oli toki ihastuttavaa, sillä Sen biisit kantavat edelleen. Nostalgiatrippi. Sitä tämä oli. 

Raahe Festival 2017

Raahessa järjestetään kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa Pekanpäivät-kotiseututapahtuma, joka kokoaa yhteen nykyiset ja entiset raahelaiset. Samaan aikaan järjestetään myös Raahe Festival Rantapuistossa meren rannalla.

Olin paikalla aurinkoisena retroperjantaina, jolloin illan aloitti Miljoonasade. Porukkaa kerääntyikin lavan eteen välittömästi soiton alettua. Lähes koko festarialueen kattavalta anniskelualueelta oli mitä mainioimmat näkymät suoraan lavalle. Ja istumapaikkoja oli ihanan paljon.

Yleisö koostui keski-ikäisistä nuoriin aikuisiin. Olennaista oli tuttujen tapaaminen ja sosiaalinen kanssakäynti, minkä myös festarimainonta hyvin kiteytti: ”Tule Raahe Festivaleille tapaamaan tuttuja, nauttimaan musiikista ja Raahen kesästä!” Paikallisuutta kuvasti myös se, että festaripaikan osoitetta ei mainoksista tai festarin kotisivuilta löydy. Koska kaikkihan paikan tietävät. No, ei Rantapuistoa vaikea ollut löytää, kun vain suunnisti meren suuntaan. 

Juomavalikoima oli mitä mainioin, mutta itse festarialueella oli tarjolla vain perinteistä festarimättöä, makkaraperunaa ja kebabia. Sen sijaan heti portin ulkopuolella oli koju, josta sai ostaa grillattua siikaa (2,50 euroa kokonainen siika!) ja itse tehtyä mustikkapiirakkaa. 

Raahe Festival on kaupungin kesän kohokohtia ja se kokoaa paikalle vanhoja tuttuja verestämään muistoja ja vaihtamaan kuulumisia. Tapahtuma on supistunut aiemmasta kahden lavan ohjelmistosta yhteen lavaan, jolloin roudaustauot tarjoavat yleisölle olennaisen mahdollisuuden jutusteluun. Raahe Festival on tärkeä tapahtuma kaupungin elinvoimaisuudelle.