Raahe Festival 2017

Raahessa järjestetään kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa Pekanpäivät-kotiseututapahtuma, joka kokoaa yhteen nykyiset ja entiset raahelaiset. Samaan aikaan järjestetään myös Raahe Festival Rantapuistossa meren rannalla.

Olin paikalla aurinkoisena retroperjantaina, jolloin illan aloitti Miljoonasade. Porukkaa kerääntyikin lavan eteen välittömästi soiton alettua. Lähes koko festarialueen kattavalta anniskelualueelta oli mitä mainioimmat näkymät suoraan lavalle. Ja istumapaikkoja oli ihanan paljon.

Yleisö koostui keski-ikäisistä nuoriin aikuisiin. Olennaista oli tuttujen tapaaminen ja sosiaalinen kanssakäynti, minkä myös festarimainonta hyvin kiteytti: ”Tule Raahe Festivaleille tapaamaan tuttuja, nauttimaan musiikista ja Raahen kesästä!” Paikallisuutta kuvasti myös se, että festaripaikan osoitetta ei mainoksista tai festarin kotisivuilta löydy. Koska kaikkihan paikan tietävät. No, ei Rantapuistoa vaikea ollut löytää, kun vain suunnisti meren suuntaan. 

Juomavalikoima oli mitä mainioin, mutta itse festarialueella oli tarjolla vain perinteistä festarimättöä, makkaraperunaa ja kebabia. Sen sijaan heti portin ulkopuolella oli koju, josta sai ostaa grillattua siikaa (2,50 euroa kokonainen siika!) ja itse tehtyä mustikkapiirakkaa. 

Raahe Festival on kaupungin kesän kohokohtia ja se kokoaa paikalle vanhoja tuttuja verestämään muistoja ja vaihtamaan kuulumisia. Tapahtuma on supistunut aiemmasta kahden lavan ohjelmistosta yhteen lavaan, jolloin roudaustauot tarjoavat yleisölle olennaisen mahdollisuuden jutusteluun. Raahe Festival on tärkeä tapahtuma kaupungin elinvoimaisuudelle.

Luhangan Lärvit 2017

Eipä ollut lauantai 27.5.2017 Luhangan Musiikkiyhdistykselle kovin aurinkoinen päivä – kaukana siitä. Luhangan Lärvien maalaismiljöö on kerta kaikkisen upea, jos vain ilta olisi ollut aurinkoinen. Ruohikkoinen, viettävä rinne lavalle. Siinä olisi ollut ihana istuskella ja katsella neljää bändiä. 

Vaan vettä tuli ihan koko ajan, minkä ainakin itse olin paikalla (klo 18:30-21). Luonto vaali kuivahtaneita peltoja ja muita viljelmiä viis välittämättä festarikansasta.

Onneksi ensimmäistä kertaa kaikille avoimella festarilla oli telttoja: oli olutteltta, ruokateltta, tanssiteltta ja istuskeluteltta. Ja anniskelualueen aitaus oli maalaistilaan sopivasti laudoista rakennettu.

Olen joskus saanut tutkimuskyselyihini vastauksia, joissa festarikävijät valittavat, että istumapaikkoja on vain olutteltassa. Lärveillä istumapaikkoja oli muuallakin. Erityisen ilahtunut olin ruokapuolesta. Kahdeksalla eurolla sai itse lautaselle kooten viher- ja pastasalaattia, itse leivottuja sämpylöitä ja leipää sekä taivaallista kasviskiusausta. Valehtelematta paras kasviskiusaus, mitä olen ikinä syönyt. Ja santsatakin olis saanut. Lihansyöjille oli omat vaihtoehtonsa.

Vessat olivat ihanan isot. Täydelliset niistä olisi tehnyt laukkukoukku, ettei olisi tarvinnut reppua hädän hetkellä laattialle asetella. 

Tällä kertaa olin kuskina enkä siis tutustunut juomapuoleen, mutta huhujen mukaan kalja olisi loppunut ennen yhdeksää. En ymmärrä: siitähän se kate festarijärjestäjälle tulee? No, olihan siellä vielä lonkeroa, siideriä, shotteja ja viinipulloja tarjolla janoisille. 

Summa summarum: maalaistalon sisäpihalla järjestettävä yhden illan mittainen symppis festari. Ja nimestään huolimatta kukaan ei ollut ihan lärvit ainakaan ennen iltayhdeksää. Toivottavasti rahkeet ja rahat riittää yrittää vielä kerran paremman sään toivossa.

Riihirock 2016

Riihirock järjestettiin tänä vuonna Pihtiputaalla ensimmäisen kerran. Rokki oli rakennettu paikallisin vapaaehtoisvoimin ja paikallisuus oli näkyvissä sponsoreissa, palveluissa ja yleisön rakenteessa. 

Festariin osallistuttiin koko perheen voimalla: mukana olivat sekä vanhemmat että lapset. Tilaisuuden avajaispuheen piti putaalainen kansanedustaja Lauri Ihalainen. 

Pienfestarin ruokavalikoima oli lihavoittoinen – kokonainen sikakin oli kypsennetty. 

 

Kasvisruokana oli tarjolla kerrassaan erinomaista tomaatti-sipulikeittoa ja jälkkäriksi sopi pihtiputaalainen Liisankankaan tilajäätelö. Tämän makukokemuksen jälkeen mielipiteeni kotimaisten jäätelöiden parhaimmistosta muuttui ja ykköseksi kiilasi Liisankangas kontulalaisen Kolmen Kaverin Jäätelön ohi. 

Festarilava oli pienessä ruohorinteessä, josta jokainen näki lavalle myös ruohikolla loikoillen. Oleskelumukavuutta paransivat tarjolla olevat matot, joita sai lainata istuinalustaksi. Ilma kun oli mitä mainioin: vettä ei tullut pisaraakaan. 

Erikoisuutena oli Virosta tuotetut isot kiikut.

Yleisöä oli pari tuhatta. Hyvin järjestetty sympattinen pienfestari!