Bättre Folk –festari
järjestetään Hailuodon kärjessä Marjaniemessä. Kerran päivässä kulkeva
festaribussi kulkee matkan Oulusta parissa tunnissa. Vajaa puoli tuntia menee
lautalla, sillä Hailuotoon ei ole siltaa – ainakaan vielä.
Festarialueen
sisällä on ravintola, pari ruoka- ja juomapistettä, pingispöytiä ja kaksi esiintymislavaa. Aivan festarialueen
reunalla on majakka. Ohjelmassa on musiikkia ja kirjallisuutta, myös
yhdistettynä. Lippujen hinnat eivät ole korkeat ja katetta haetaan tutuilla,
melkoisen kovilla juomien hinnoilla. Rahaa menee kuitenkin eniten matkustamiseen
ja yöpymiseen. Lähiruokaa oli tarjolla jopa kiitettävästi.
Yksi Bättre
Folkin erityisyyksistä on se, että Marjaniemessä ei ole juurikaan
majoituspaikkoja ja jos olet yötä Oulussa, paikalta ei pääse kesken pois: kun
olet Marjaniemessä ilman omaa autoa, olet siellä festivaalipäivän alusta
loppuun. Näin ollen siinä tulee käveltyä hiekkarannalla, aallonmurtajalla,
käytyä kaikki kahvilat ja ravintolat läpi. Ja vielä ehtii nähdä koko
ohjelmankin.
Festarialueella
on kiitettävästi istumapaikkoja: syömään pääsi aina pöydän ääreen.
Kirjallisuusohjelman pystyi katsomaan nurmikolla istuskellen. Katja Ketun
luentaa kitaransäestyksellä oli todella mukava kuunnella nurmikolla loikoillen.
Laura Lindstedtin punkahtavat äänteet Riston säestyksellä olivat niin ikään
kiinnostavia – sääli vain, että koko esiintyminen kesti vain vartin verran,
vaikka ohjelman perusteella olisi odottanut pidempää kerrontaa.
Miksi festarin
nimi on Bättre Folk? Vaikea sanoa, lienee sisäpiirin zoukki. Joka tapauksessa artistiesittelyt
teki viehättävään kesäkolttuun pukeutunut parrakas iso mies hienolla kouluruotsillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti