Ruisrock 2015: Äijäsirkusta ja Suomen parasta jäätelöä

Kävin edellisen kerran Ruisrockissa 1980-luvun lopulla, joten hämmästys oli melkoinen, kun näin VALTAVAN festivaalialueen. Alue tuntui alkuiltapäivästä todella isolta, kun paikalla ei ollut vielä kuin kourallinen väkeä. Iltaa kohti festivaalialue täyttyi täyttymistään ja lopulta kulkuväylät olivatkin jo aika ahtaat.

Se ruokatarjonta... Voi hyvän tähen! Olikos se niin, että vain yhdessä kojussa myytiin niitä iänikuisia makkaraperunoita. Oli sushia, streetgastron leipiä, kaikenlaista hampurilaista, MSC-sertifioitua fisua ja raneja, suklaamuffinseja, kakkuja, smoothieta ja pehmistä ja... Miksi ihmeessä aluetta ei avata kaikille turkulaisilla aamupäiviksi, jolloin he voisivat nauttia upeasta ruokafestarista? Kuljetus aamupäivällä vesibusseilla ruokailemaan ja paluu ennen konserttien alkamista? Festari, jossa myydään Kolmen Kaverin Jäätelöä. Iiik!

Alueohjelmaa lukiessa silmät suurenivat: Race Horse Company. Mitäh? Suomen paras, kansainvälisin, Ranskassa vaikuttava upea äijäsirkusryhmä Ruisrockin alueohjelmassa monen monituisen amatööriryhmän jatkeena? Kyllä vaan: kolmen hengen Motosikai-esitys oli ihan käsittämätön elämys. Istua puupenkillä yhdessä rivissä ihan vieressä, kun äijät hyppii keinulaudalla ruosteisen pakunsa katolle. Tai jonglööraa 15 kilon kahvakuulilla. En minä yhdelle päivälle muuta ohjelmaa edes kaipaa.

Tänä vuonna Ruisrockin valkoisen ilmaisrannekkeen saivat 70 vuotta täyttäneet. Muutaman seniorikansalaisen kanssa jutustelu kertoi sen, että he olivat hyvinkin tohkeissaan festarilla olosta. ”Minä oon Ruisrockissa ensimmäistä kertaa.” ”Huomenna tuun uudestaan ystävättärien kanssa!” Ja kun minä en kerta kaikkiaan jaksanut vaeltaa väenpaljouden läpi Niittylavalle katsomaan Pharrell Williamsia, senioriturkulainen kertoi, että ”se oli tosi mukavaa musiikkia, minä tykkäsin”. Minua hävetti.