Sodankylän elokuvajuhlat on kulkenut pitkän tien aloitusvuodesta 1986. Ilahduttavinta on se, että festari on säilyttänyt paikallisen leimansa. Tarjolla ei ole kaikki festarit kiertävää paella-pannua, vaan Päivin Kammarin maukasta kalaa tai Lapin Gourmet-kokkien poromiehensuudelmia ja lättyjä lakoilla-eiku-hillalla. Palvelut tarjotaan paikallisin tai ainakin lappilaisin voimin, jolloin raha ei valu etelään.
Paikalliset eivät välttämättä käy kovin ahkerasti katsomassa festarielokuvia. Mutta festariin suhtaudutaan positiivisesti, 'edes kerran vuodessa täällä tapahtuu jotain'. Sodankyläläiset nauttivat festariviikon mukanaan tuomien pop up -ravintoloiden antimista. Myös vanhat kantapaikat ovat täynnä ja menoa riittää aamuvarhaiseen. Festarit elävöittävät paikallistenkin elämää.
Sodankylän elokuvajuhlat on hyvin kansainvälinen festivaali. Kaupallisuudelle annettiin pikkurilli (onneksi ei sentään koko kättä), kun festarin nimi muutettiin muotoon Midnight Sun Film Festival. Annan sen anteeksi, koska nimessä ei ole joulupukkia.
Festarilla täytyy tottua jonottamiseen, selkä tulee kipeäksi huonoista penkeistä, väsyttää ja katse etsii joka leffan jälkeen lähintä vessaa, jotka ovat muuten pääsääntöisesti vesivessoja. Silti joka vuosi kolmisentuhatta (?) kävijää palaa Sodikseen. Lippuja myydään vuosittain 25.000, mutta todellinen kävijämäärä liikkunee jossain kolmentuhannen kieppeillä.
Festarimajoitus järjestyi paikalliseen kotiin, sillä Sodiksen hotellit ja majatalot ovat aina festarin aikaan täynnä. Mutta kotimajoitus tuokin paikallisen näkemyksen lähemmäs festarivierasta. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti