Jyväskylän Kesä 2017: Yari ja Se Tuntematon Numero

Vaikka asuinkin Jyväskylässä koko 1970-luvun, en muista, että olisin teini-ikäisenä koskaan käynyt Jyväskylän Kesässä. Tämän kesän telttakonsertti olikin ensikäyntini, jota odotin hieman pelonsekaisin tuntein. Ensinnäkin Teltta. Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltta on instituutio ja siellä olen käynyt vuosikaudet. Toiseksi Se-yhtyeen biisit. Se-yhtyeen vuoden 1979 neljän biisin älppäri ’... ja me tehtiin rakkautta’ oli varmaan kolmas ostamani levy Pelle Miljoona & N.U.S.in ja Eppujen Maximum Jee Jeen jälkeen. 

Teltta. Jyväskylän Kesän telttaa ei – luojan kiitos – tarvitse verrata Huvila-telttaan. Teltta ei edes pyri siihen, vaan sillä on oma, intiimi tunnelmansa keskellä Jyväskylän yliopiston alkuperäistä campus-aluetta. Teltan rungon putket ovat näkökentän edessä, mutta aina voi nousta seisomaan tai siirtyä hieman. Katsomoa ei ole korotettu, vaan kaikki ovat samalla tasolla. Sekään ei haittaa, koska aina voi nousta seisomaan tai siirtyä lavan eteen tanssimaan. Porukka liikkuu keikan aikana eikä se haittaa yhtään – päinvastoin. Teltassa on paljon pöytiä ja esityksen aikana voi nauttia juomia eikä siitä tunnu tulevan sen kummempaa häiriötä. Toisin kuin Huvila-teltassa, missä VIP-vieraiden Ilmaisen Viinan Bileet äityvät joskus turhankin äänekkäiksi. Ruoan suhteen olisin tosin suonut hieman mielekkäämpää valikoimaa, mutta en minä tänne syömään tullut.

Yari ja Se Tuntematon Numero. Olin toki kuullut Litku Klemetistä ja tiesin hänet palkituksi muusikoksi, mutten ollut kuullut bändiltä yhtään biisiä. Silti en minä nyt tätäkään olisi osannut odottaa. Jotkut comebackit ovat myötähäpeän täyteisiä. Vaan ei tämä. Yari on tehnyt älykkään päätöksen ottamalla nuoria muusikoita tuekseen. Tuntematon Numero on aivan loistava Se-yhtyeen biisien tulkkina. Rumpalikin pääsi lähes Rattuksen Vellun veroiseen vauhtiin. Ja kun Litku Klemetti laulaa biisin ’Mitä me tehdään’, minulla menee kylmät väreet. Naisenhan tämän biisin pitääkin laulaa. 

Yleisössä oli muitakin oma aikakauteni hippejä ja punkkareita, varmasti juppejakin. Ja nuoria aikuisia, jotka olivat tulleet paikalle epäilemättä Litku Klemetin & bändin ansiosta. Mikä oli toki ihastuttavaa, sillä Sen biisit kantavat edelleen. Nostalgiatrippi. Sitä tämä oli. 

Raahe Festival 2017

Raahessa järjestetään kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa Pekanpäivät-kotiseututapahtuma, joka kokoaa yhteen nykyiset ja entiset raahelaiset. Samaan aikaan järjestetään myös Raahe Festival Rantapuistossa meren rannalla.

Olin paikalla aurinkoisena retroperjantaina, jolloin illan aloitti Miljoonasade. Porukkaa kerääntyikin lavan eteen välittömästi soiton alettua. Lähes koko festarialueen kattavalta anniskelualueelta oli mitä mainioimmat näkymät suoraan lavalle. Ja istumapaikkoja oli ihanan paljon.

Yleisö koostui keski-ikäisistä nuoriin aikuisiin. Olennaista oli tuttujen tapaaminen ja sosiaalinen kanssakäynti, minkä myös festarimainonta hyvin kiteytti: ”Tule Raahe Festivaleille tapaamaan tuttuja, nauttimaan musiikista ja Raahen kesästä!” Paikallisuutta kuvasti myös se, että festaripaikan osoitetta ei mainoksista tai festarin kotisivuilta löydy. Koska kaikkihan paikan tietävät. No, ei Rantapuistoa vaikea ollut löytää, kun vain suunnisti meren suuntaan. 

Juomavalikoima oli mitä mainioin, mutta itse festarialueella oli tarjolla vain perinteistä festarimättöä, makkaraperunaa ja kebabia. Sen sijaan heti portin ulkopuolella oli koju, josta sai ostaa grillattua siikaa (2,50 euroa kokonainen siika!) ja itse tehtyä mustikkapiirakkaa. 

Raahe Festival on kaupungin kesän kohokohtia ja se kokoaa paikalle vanhoja tuttuja verestämään muistoja ja vaihtamaan kuulumisia. Tapahtuma on supistunut aiemmasta kahden lavan ohjelmistosta yhteen lavaan, jolloin roudaustauot tarjoavat yleisölle olennaisen mahdollisuuden jutusteluun. Raahe Festival on tärkeä tapahtuma kaupungin elinvoimaisuudelle.

Luhangan Lärvit 2017

Eipä ollut lauantai 27.5.2017 Luhangan Musiikkiyhdistykselle kovin aurinkoinen päivä – kaukana siitä. Luhangan Lärvien maalaismiljöö on kerta kaikkisen upea, jos vain ilta olisi ollut aurinkoinen. Ruohikkoinen, viettävä rinne lavalle. Siinä olisi ollut ihana istuskella ja katsella neljää bändiä. 

Vaan vettä tuli ihan koko ajan, minkä ainakin itse olin paikalla (klo 18:30-21). Luonto vaali kuivahtaneita peltoja ja muita viljelmiä viis välittämättä festarikansasta.

Onneksi ensimmäistä kertaa kaikille avoimella festarilla oli telttoja: oli olutteltta, ruokateltta, tanssiteltta ja istuskeluteltta. Ja anniskelualueen aitaus oli maalaistilaan sopivasti laudoista rakennettu.

Olen joskus saanut tutkimuskyselyihini vastauksia, joissa festarikävijät valittavat, että istumapaikkoja on vain olutteltassa. Lärveillä istumapaikkoja oli muuallakin. Erityisen ilahtunut olin ruokapuolesta. Kahdeksalla eurolla sai itse lautaselle kooten viher- ja pastasalaattia, itse leivottuja sämpylöitä ja leipää sekä taivaallista kasviskiusausta. Valehtelematta paras kasviskiusaus, mitä olen ikinä syönyt. Ja santsatakin olis saanut. Lihansyöjille oli omat vaihtoehtonsa.

Vessat olivat ihanan isot. Täydelliset niistä olisi tehnyt laukkukoukku, ettei olisi tarvinnut reppua hädän hetkellä laattialle asetella. 

Tällä kertaa olin kuskina enkä siis tutustunut juomapuoleen, mutta huhujen mukaan kalja olisi loppunut ennen yhdeksää. En ymmärrä: siitähän se kate festarijärjestäjälle tulee? No, olihan siellä vielä lonkeroa, siideriä, shotteja ja viinipulloja tarjolla janoisille. 

Summa summarum: maalaistalon sisäpihalla järjestettävä yhden illan mittainen symppis festari. Ja nimestään huolimatta kukaan ei ollut ihan lärvit ainakaan ennen iltayhdeksää. Toivottavasti rahkeet ja rahat riittää yrittää vielä kerran paremman sään toivossa.