maanantai 22. heinäkuuta 2019

Kaustinen Folk Music Festival 2019


En ole kansanmusiikki-ihminen. Olen nähnyt kuvia äidistäni kansallispuvussa. Minun kansallispukuni on farkut ja t-paita. Mutta Kaustiselle piti päästä.

Ennakkomielikuvat kansanmusiikkijuhlasta murenivat. Onneksi. Festarin nimi on ihan syystä muutettu muotoon Kaustinen Folk Music Festival. Ensiksikin yleisö. Sen ikähaarukka oli positiivinen yllätys: paljon lapsia, myös teinejä, paljon nuoria aikuisia. Ja toki paljon myös keski-ikäisiä. 

Genreä tuntemattomalle ensikertalaiselle valtava ohjelmavalikoima on haaste. Esiintyjiä oli tänä vuonna yli 4 300 ja tuohon määrään mahtuu monenlaisia ammattilaisia ja amatöörejä. Viikonlopun esiintyjäkaartista tunnistin vain kaksi: Samuli Edelmannin ja Vesterisen. Esitysten valinta oli siis arpapeliä ja siihen vaikuttivat kokoonpanon nimen innovatiivisuus sekä se, oliko yhtyeestä luonnehdintaa esitelehtisessä. Valtaosasta ei valitettavasti ollut muuta tietoa kuin nimi. Mutta silti löytyi positiivisia yllätyksiä kuten fantastinen, nuori, 12-henkinen Bad Mother Folkers tai aseistariisuvan ironinen savolaistrio Ilo(iset) tytöt. Silti nopeiten hymyn kasvoille loivat sunnuntain iltapäivässä Arto Juurakon eteläpohjalaiset runot. 


Jotain muutakin uutta tuli vastaan. Yleisön kulunvalvonta. Kaustisella vain esiintyjillä näytti olevan rannekkeet ja yleisö liikkui paperi- tai mobiililipun kanssa. Lippu skannattiin sekä sisääntullessa että uloslähtiessä. Kun aika suuri osa ohjelmasta on festivaalialueen ulkopuolella, lipun ulosmenoskannauksen syy herätti sen verran kiinnostusta, että asiaa oli pakko kysyä. Miksi? ”Tietoa hyödynnetään niin ohjelmasuunnittelussa kuin henkilöresurssien mitoittamisessakin. Lisäksi tieto on arvokas sponsoriyhteistyössä ja neuvoteltaessa yhteistyökumppanien kanssa”, kertoo festivaalin tiedotuspäällikkö Marita Salonen. Oma lippuni skannattiin lauantain aikana kuusi kertaa ja täytyy myöntää, että huuliltani pääsi syvä huokaus, kun aloin kaivaa lippua esiin kuudennen kerran. 

Onko alueelta poistuvien elektronisesta kulunvalvonnasta vastaavaa hyötyä? Pakko pyytää second opinion. Provinssin festivaalijohtaja Sami Rumpunen toteaa, että he eivät aio lukea elektronisesti alueelta poistuvien lippuja tai rannekkeita, vaikka ”olisihan siitä periaatteessa hyötyä esimerkiksi sisääntuloprosessin ja muidenkin palveluiden suunnittelussa, jos tietäisi, montako kertaa ihmiset käyvät ulkopuolella ja palaavat päivässä takaisin”. Hän pitää lähinnä ”kiinnostavana” statistiikkaa, josta näkisi, kuinka pitkään alueen maksimikapasiteetti on käytössä päivän aikana eli mihin aikaan ja kuinka kauan alueella on se 30 000 ihmistä. Ennemmin Provinssissa kuitenkin luotetaan organisaation kykyyn arvioida muilla tavoilla täyttöastetta sen sijaan, että ihmisiä vaivataan lipunluvulla myös poistuttaessa. Rumpunen tuo esiin, että RFID-rannekkeiden itsepalveluskannaus on ollut käytössä esimerkiksi useissa kansainvälisissä konferensseissa jo varsin pitkään. Itsepalvelulla tuo Kaustisten kulunvalvonta ei ehkä niin paljon hermostuttaisikaan, jos skannauspisteitä olisi riittävästi.

Mutta – kulunvalvonnasta huolimatta – Kaustinen on sympaattinen ja lämminhenkinen festivaali eikä vähiten siksi, että tuhannet osallistujat soittavat itse jollain festivaalin kymmenistä esiintymispaikoista. Vaikka ei olisikaan kansanmusiikkifani, Kaustiselle voi mennä bongaamaan uusia, nousevia kokoonpanoja. Sillä niitä tarjonnasta todellakin löytyy.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Toivakan kamarimusiikkifestivaali 2019


Toivakan kamarimusiikkifestivaali on tervetullut lisä klassisen musiikin festaripuolelle. Festaria järjestävät nuoret muusikot tuovat todella virkistävän tuulahduksen festarikentälle. Esimerkiksi puhallinpainotteinen avajaiskonsertti oli upea – kaikki säveltäjät olivat kuolleet 1900-luvun puolella, joten teosvalinnat eivät ollut mielestäni mitenkään tavanomaisia. Konserttipaikka, Toivakan kirkko, loi fantastiset puitteet Pellervo Lukumiehen ihanien kattomaalausten myötä. Kyllä kelpasi kuunnella kauniisti soivia puupuhaltimia ja katsella Kati Joosefiinaa ja hippi-Jeesusta! Väliajalla oli pakko livahtaa parvelle tarkistamaan, että Aatami ja Eeva saunavastoineen olivat vielä takaseinällä. 






”Mun mummit on leiponeet sinne pullaa”, kuului huilisti Aapo Järvisen vastustamaton kutsu seuraavan päivän salonkikonserttiin. Se myös kuvasti festarin lämminhenkistä ja humaania ilmapiiriä. Nuoret tekijät nauttivat tapahtuman tekemisestä ja tuo nautinto tarttui yleisöön. Tätä lisää!